Vierumäen historia
Vierumäellä on ollut asutusta pitkään ja keskiajalla Härkälä olikin liikenteen solmukohta ja sitä halkoi tärkeä Hämeenlinnasta nykyisen Lahden seudun kautta Härkälään ja siitä edelleen Savoon kulkeva Suuri Savontie. Vierumäen historiaan kuuluvat myös vuoden 1918 taistelut sekä omana lukunaan Suomen Urheiluopisto, joka toimi talvi- ja jatkosodan aikaan myös sotasairaalana. Nykyisin Vierumäki on edelleen liikenteen solmukohta ja merkittävä matkailualue maakunnassa.
Varhainen historia ja keskiaika Härkälässä
Vuonna 2006 Lahden kaupunginmuseo suoritti alueen arkeologisen inventoinnin, jossa keskityttiin kartta- ja asiakirjatietojen pohjalta maastokohteisiin mahdollisten muinaisjäännösten löytämiseksi. Inventoinnin tuloksena alueelta löytyi kolme kohdetta: kaksi röykkiötä ja Härkälän kylän vanha kylätontti. Röykkiöiden ikää ei inventoinnissa kyetty määrittelemään, mutta kylätontti ajoitettiin todennäköisesti historialliselle ajalle.
Härkälää halkoneen Suuren Savontien synty liittyy Olavinlinnan rakentamiseen, joka alkoi 1400-luvulla ja muodosti tarpeen luoda yhteys Hämeenlinnan ja Savonlinnan välille. Myös alueen tärkeimmän paikallistien, joka kulki Asikkalan seudulta Vesivehmaan kautta Härkälään ja siitä edelleen Vuolenkoskelle ja Jaalaan, syntyvaiheet sijoittuvat samaan aikaan.
1800-luku ja 1900-luvun alku
Marraskuussa vuonna 1892 Jyränkö-lehti julkaisi kirjeen, jossa se esitteli Härkälän kylää kirjeitä maaseudulta-osiossa seuraavasti:
”Noin 5 wuotta takaperin oli kylässä aiwan toisenlaiset melskeet kuin nyt. Kylään kokoontui melkein joka pyhäpäiwä naapurikylistä niin paljon miehiä, että oli mainitun kylän raitilla niin kuin markkinat. Juotiin ja tapeltiin sekä oman kyläläisten että wieraitten kanssa, että matkamiehen oli waikea päästä rauhassa kulkemaan maantietä kylän läpi. Mutta nyt on jo kuitenkin aiwan toisin. Kylä on sittemmin paljon siwistynyt eikä kasaannu enään naapurikylistäkään juomamiehiä, kun ei ole enää juowuttawia juomia kylässä. Eipä tappeluitakaan kuulu kylässä niin kuin ennen. Jokainen tietää ja ymmärtää, että harwoin selwät miehet tappelevat ja matkamieskin pääsee jo rauhassa kulkemaan kylän läpi. Siitä kiitos ruununmiehille ja erittäinkin kylässä asuvalle poliisille, joka on saanut kylän nin paljon siwistymään.”
Heinolan pitäjänkirjaston toiminta päättyi 1890-luvun alussa, mutta Härkälän kylässä oli niin Elävää kirjastoharrastusta, että sinne perustettiin jo seuraavana vuonna oma itsenäinen kirjasto, jonka hoitajana toimi maanviljelijä Mauno Huvinen. Härkälän kirjasto sijaitsi Härkälän vanhalla kansakoululla.
Härkälästa Vierumäeksi
Härkälän sijainti oli hyvä jo varhaisista ajoista ja sillä olikin täten hyvät kasvun edellytykset. Kylän läpi kulkeneiden teiden ansiosta kylässä oli kievari jo 1700-luvulla, jolloin se toimi Anttilan talossa. Sittemmin kievarin pito kiersi ainakin Mattilassa, Vanhalassa, Ollilassa, Kiukkolassa ja Markkolassa. Viimeiseksi kievaritaloksi jäi Sankolan suvun talo, jonka tilan nimi oli Vierumäki. Valitettavasti kievaritoiminta päättyi pian sen jälkeen, kun rautatieyhteys Heinolaan avattiin vuonna 1932, mutta kievari ehti ennen sitä antaa nimensä koko taajamalle. Kievarin pihassa oli järjestetty myös markkinoita ja nimi oli levinnyt jo laajalle. Nimen valintaa helpotti se, että Suomessa oli jo ennestään monia Härkälä-nimisiä kyliä ja Vierumäki otettiinkin nimeksi myös kylän rautatieasemalle ja siinä toimineelle postitoimistolle.
Nykyisin ympäri Suomea hyvinvointi- ja liikuntamatkailusta tunnettu Vierumäki otettiin mukaan jo ensimmäiseen Suomen matkailijayhdistyksen julkaisemaan opaskirjaan, jota alettiin painaa vuodesta 1899. Vuosikirjassa Vierumäen maisemia verrataan Punkaharjuun ja alueen palvelut selostetaan tarkasti.
Vierumäen ensimmäinen koulurakennus (Vierumäen kyläkirja)
Kevätjuhla Vierumäen ”vanhan koulun” pihalla 1976. Kuva: Esko Rantanen
Oma koulu vuodesta 1902
Vuonna 1902 Härkälä sai oman koulun, joka toimi vuokrahuoneistossa lähes kaksi lukuvuotta. Kylän yhteistä maata oli kyllä suunniteltu tulevan koulun paikaksi ja niinpä kannatusrahaston ja kyläläisten talkooavun turvin, uutta koulurakennusta päästiin rakentamaan vuonna 1904. Koulun vihkiäisjuhla järjestettiin 26.3. 1905. Koulun ensimmäinen opettaja oli Selma Alander, jonka jälkeen pitkän uran opettajana teki Hilja Reino. Vuosien aikana oppilasmäärä kasvoi ja yhden opettajan luokassa oli yli 50 oppilasta, joten vuonna 1914 julistettiin miesopettajan virka avoimeksi ja siihen valittiin Lauri Turunen. Koulu kulki ensin nimellä Härkälän kansakoulu, jonka jälkeen se muutettiin Korkeisten kouluksi ja vuonna 1938 Vierumäen kansakouluksi.
Koulu kävi kuitenkin tiloiltaan ahtaaksi ja sen laajentamisesta puhuttiin vuosikymmeniä, mutta vasta vuonna 1955 valmistui kokonaan uusi koulurakennus, joka tunnetaan nykyisin kyläläisten keskuudessa ”vanhana kouluna”. Vaikka uusi koulu oli edeltäjäänsä suurempi, kävi sekin ahtaaksi ja esimerkiksi vuonna 1976 kevätjuhla pidettiin ulkona, koska kaikki eivät mahtuneet sisään.
Marraskuussa 1994 Vierumäellä juhlittiin jälleen uuden koulurakennuksen käyttöönottoa, kun kyläläisten vuosia kestänyt työ tuotti tulosta. Uusi koulurakennus on lentokoneen muotoinen ja sen yhteydessä toimii tänä päivänä myös Vierumäen päiväkoti. Uuden koulun seinältä löytyy heinolalaisen Panu Patomäen taiteilema keraaminen reliefi, jonka rahoitti Marjatta ja Eino Kolli.
Vuoden 1918 taistelut
Helmikuun 20.päivänä valkoisten kyydistysmatkalta palaamassa ollut keskievarin pitäjä Mauno Huvinen joutui punaisten joukkojen pidättämäksi, sillä joukot olivat saaneet ilmiantokirjeen, jossa kerrottiin että Huvinen oli toimittanut valkoisille hevosia ja aseita ja värvännyt heidän joukkoihinsa miehiä. Kirjeen oli kirjoittanut Vierumäen kansakoulun johtaja Pekka Paasonen, mutta väitteet osoittautuivat perustuneen kuulopuheisiin ja kievarin isäntä selvisi tilanteesta antamallla kirjallisen sitoumuksen, jossa hän tunnusti punaisten muodostaman hallituksen. Punaiset päättivät kuitenkin asettaa vartion Vierumäelle, joka koitui ruuhijärveläisen Väinö kehtisen kohtaloksi, hänen hiihtäessään 21. helmikuuta Heinolaan päin ja joutuen punaisten ampumaksi. Näin oli sisällissota saapunut Vierumäelle.
Sisällissodan alussa Vierumäki pääsi tilanteesta melko vähällä, sillä kovien taistelujen keskuspaikkana oli Lusi. Kun keväällä kävi selväksi, että valkoisten avuksi tulleet saksalaiset olivat valtaamassa Lahden kaupungin, punaisten täytyi lähteä Heinolasta. Vetäytymismarssille lähteneiden punaisten marssi kävi Vierumäen kautta. Valkoisten etujoukon edetessä varovasti kohti Härkälää, punaiset olivat piiloutuneet metsään. Valkoisten joukkojen tullessa eräälle pellonreunalle alkoi ammunta. Joukot vuoroin vetäytyivät ja vuoroin jatkoivat etenemistä ja talojen tarkastelua ja luoteja vaihdettiin ahkerasti. Lopulta valkoiset ryhmittyivät puolustukseen kylkän pohjoislaidalla olevalle harjanteelle. Punaisten johtajat päättivät rynnätä pimeän turvin valkoisten ketjun läpi.
Hyökkäys oli raju ja koko kylä kaikui laukauksista ja tuskan huudoista ja yön aikana käytiin sekasortoisia taisteluja. Taistelu päättyi keskiyöllä Vierumäen jäädessä punaisille, jotka eivät kuitenkaan jääneet alueellle viivyttelemään, vaan lähtivät liikkumaan kohti Vuolenkoskea. Punaisten saavuttamasta rejun taistelun voitosta huolimatta. valkoisten tappiot jäivät hämmästyttävän pieniksi kaatuneita ollen alle kaksikymmentä ja haavoittuneita kolmekymmentä. Kaatuneiden punaisten laskeminen oli vaikeaa, sillä heitä makasi teiden varsilla ja harjanteilla sekä pelloilla. Valkoisten ilmoituksen mukaan ruumiita löytyi kaikkiaan 208.
Verenvuodatus ei kuitenkaan loppunut Vierumäelläkään yöllisiin taisteluihin, sillä viisi päivää taistelujen jälkeen punakaartiin kuulunut 27-vuotias Adele Lehto teloitettiin ampumalla ja haudattiin Härkälän kankaalle köyhien joukkohautaan. Korvessa kahden kumppanin kanssa piileskellyt Adele lähti itse luovuttamaan kiväärinsä valkoisille, mutta toisin kuin vangitut kumppaninsa, Adelen kohtalo oli karumpi.
Adele Lehto. (Kuva: Vierumäen kyläkirja)
Suomen Urheiluopisto on tärkeä osa Vierumäen historiaa
Jo vuonna 1909 Lauri ”Tahko” Pihkala oli ehdottanut urheiluopiston perustamista urheilukansana tunnetuille suomalaisille. Vuonna 1927 ensimmäiset kurssit pidettiin Pälkäneellä ja seuraavana vuonna opistolle löytyi sopiva rantatontti Heinolan Vierumäeltä. Opiston johtokunta tuli tutustumaan urheiluopiston sijoittumisesta alueelle havittelevaan Heinolaan. Alueita katsastettiin useita, mutta edes tyydyttävää paikkaa ei opistolle löytynyt. Johtokunnan ollessa jo poistumassa, eräs alueen asukas mainitsi sivumennen, että matkalla Lahteen voisi käydä katsomassa Suomen sotaväen leiriharjoituspaikkaa Vierumäellä.
Johtokunta lumoutui paikasta ja suunnittelutyö alkoi. Urheiluopiston vihkiäisiä vietettiin 1937. Paikalle saapui myös Presidentti Kyösti Kallio ja avajaiset myös radiointiin. Urheilutoiminta opistolla ehti pyöriä vain pari vuotta, kunnes vuonna 1939 toisen maailmansodan syttymisen jälkeen toteutettujen ylimääräisten kertausharjoitusten aikana Lahteen ja sen ympäristökuntiin perustettiin lokakuussa 8. sotasairaala, jonka yksi osasto sijoitettiin Vierumäen Urheiluopistolle. Sotasairaala toimi tiloissa aina vuoteen 1945 asti.
Vuonna 1949 Osmo Harkimo kävi kuvaamassa videolle opiston arkea. Video on katsottavissa Ylen Elävässä arkistossa.
Talvi- ja jatkosota kosketti myös Vierumäkeä
Sota-aika kosketti Vierumäkeä siinä missä koko muutakin Suomea. Tavalliset kylän pojat lähtivät rintamalle, osa heistä ei palannut. Yksi rintamalle lähteneistä oli Koiviston tilaa serkkunsa, mummonsa ja isomummonsa kanssa pitänyt Kalevi Koivisto. Kalevi palasi, mutta serkku Viljo Koivisto kaatui sodassa, samoin kuin moni muukin kyläläinen. Kalevin kokemuksista sodasta ja Vierumäestä voi lukea Tapio Koiviston kirjoittamasta kirjasta Aaverykmentin miehet Kannaksella ja Maaselässä (2025).
Paikkakunnan sankarivainajia:
Sotamies, maanviljelijä Bruno Ahola (s.7.6.1922, k. 7.5.1944)
Sotamies, maatyömies Tauno Armas Ahola (s.6.1.1914, k. 8.9.1941)
Korpraali Johan Markus Ahonen (s.7.2.1919, k. 18.9.1941)
Sotamies Antti Kiukkola, (s.4.2.1904, k. 9.7.1942)
Sotamies Viljo Johannes Koivisto (s.15.9.1904, k.4.1.1940)
Jääkäri, maanviljelijä Osmo Köntti (s.24.12.1919, k. 13.7.1941)
Sotamies, auton huoltomies Urho Kaino Sommarberg (s.17.6.1908, kadonnut ja julistettu kuolleeksi)
Sotamies, maanviljelijä Armas Soppi (s.22.9.1905, k. 5.9.1941)
Sotamies, maanviljelijä Kaarlo Vanhala (s.7.3.1905, k.7.12.1939)
Sotasairaalan henkilökuntaa urheiluopiston pihalla.
Weckmanin Konepaja Oy:n telivaunu havupuulastissa lumisella metsätiellä. (Kuva: Lusto – Suomen Metsämuseo – Metsäteollisuus ry:n kokoelma)
Sodan jälkeen Vierumäki teollistui
Weckmanin konepaja Oy perustettiin vuonna 1962, mutta yrityksen historia vie paljon varhaisemmalle ajalle. Weckmanin sukuun kuuluva seppä israel Johanin poika muuttu Urajärveltä Härkälään vuonna 1800 ja meni naimisiin paikallisen Vanhalan talon Anna Stina Simonintyttären kanssa. Sepäntyö jatkui sukupolvesta toiseen ja vuonna 1902 Arndt (Aaretti) Simoninpoika aloitti varsinaisen yritystoiminnan laajentamalla tilaansa ja hankkimalla naapurista Huviselta palstan vuonna 1902. Pajakausi kesti vuoteen 1962, jolloin Aaretin kolme lastenlasta muutti konepajayrityksen osakeyhtiöksi. Vielä tänäkin päivänä Vierumäellä toimii Weckman Steelin tehdas.
Toinen suuri sodan jälkeinen teollistumiseen liittyvä tarina alkoi, kun metsätekniokoksi Evon metsäkoulussa valmistunut Eino Kolli perusti heti valmistuttuaan Valkopuu-nimisen puutavaraliikkeen. Varsin pian hän myös osti Vierumäen Teollisuus Oy:n, joka harjoitti pienimuotoista sahaustoimintaa. Eino Kolli oli intohimoinen kehittäjä varsin nopeasti sahan perustuotteiden valmistuksesta alettiin siirtyä erikoistumisen suuntaan. Eino Kolli on ollut merkittävä luottamushenkilö, hyväntekijä ja pidetty johtaja Vierumäen historiassa ja hänen perintöään jatkaa Marjatta ja Eino Kollin-säätiö. Vuonna 1990 Vierumäen Teollisuus OY:ksi nimetty saha siirtyi Kopran perheen omistukseen. Vuonna 2004 yhtiö hankki Paloheimon sahan Riihimäeltä ja tätä pidetäänkin nykyisen Versowood-konsernin syntyhetkenä. Versowood on tätä nykyä Suomen suurin yksityinen puunjalostuskonserni ja työllistää alueella paljon ihmisiä.
Järjestöt osana historiaa – mutta myös tulevaisuutta
Vierumäellä on historiansa aikana toiminut useita eri järjestöjä ja yhteisöjä. Voimistelu ja urheiluseura Vierumäen Jytinä perustettiin jo vuonna 1914 edistämään ja kohottamaan liikuntakasvatusta alueella. Vierumäelle tapahtuneen seurantalon palon jälkeen Jytinä osti yhdessä Maamiesseuran kanssa armeijan rakentaman varikkorakennuksen vuonna 1947 ja rakennus kunnostettiin talkoovoimin seuraavana vuonna. Nyt jo vuosikymmeniä Aavehallina tunnettu rakennus toimii edelleen kylätalona ja tapahtumapaikkana monissa kylän tapahtumissa ja siellä järjestetään edelleen säännöllisesti tiistaitanssit.
Vierumäen Metsästysseura perustettiin virallisesti vuonna 1959. Metsästysseura on rakentanut talkoilla majan, nylkyvajan ja kodan. Majaa on sittemmin myös laajennettu ja myös se toimii nykyisin paikkana monille kylän eri tapahtumille.
Vierumäen Martat perustettiin vuonna 1988 ja alkuun kokouksia pidettiin Palotalolla, mutta Vierumäen seurakuntatalon valmistuttua 1989 toiminta siirtyi sinne. Vierumäen Martat ovat edelleen aktiivinen yhdistys, joka kokoontuu säännöllisesti ja on mukana kylän tapahtumissa. Samana vuonna Marttojen kanssa perustettiin myös Lahden rautatieharrastajat Topparoikka ry, joka järjestää museojuna-ajoja Lahden seudulla sekä kunnostaa ja ylläpitää matkustaja- ja tavaravaunuista koostuvaa museojunakalustoa. Yhdistyksen kotipaikkana toimii Vierumäen vanha asema. Vierumäen kalavesiä taas on hoitanut Härkälän yhteisen vesialueen osakaskunta jo yi 50 vuotta.
Kuvat: Vierumäen kyläkirja
Kiinnostuitko kylän historiasta?
Lue lisää:
Koivisto, T. 2025. Aaverykmentin miehet Kannaksella ja Maaselässä. Ketterä Kirjat Oy.
Vierumäen kyläkirja – Ollaan Härkälästä eikä Arkalasta. Juva 2020.
